huhtikuu 15, 2012 Tekijä sammalhuone
Nimittäin rakentajaliivi on taas kaivettu naftaliinista ja talon ulkopuolella näkyy iltaisin liikehdintää. Pidimme muutaman kuukauden vauvaloman rakennustöiltä. Kun päätimme taas jatkaa, jäätyneitten terassilautojen irrottelu kasasta kohmetti sormet ja rikkoi kynnet. Rouva nosteli päivällä lasten kanssa lautoja sulamaan auringonpaisteeseen, jotta illalla olisi terassin ruuvailijalle materiaalia. Illat toisensa jälkeen tuntuivat kuitenkin täyttyvän muulla ohjelmalla. Ennen esikoisen synttärijuhlia saimme julkisivun pääsisäänkäynnille johtavan pikkuterassin askelmia vaille valmiiksi. Kuva on parin viikon takaa, kun luntakin vielä oli.
Nyt takaterassillakin on runko ja osa laudoista saa nautiskella kevätkeleistä omalla paikallaan.
Talon ulkopuoli on näyttänyt tältä koko alkuvuoden. Kun takaterassi on valmis, päästään myös alapuolen pylväät paneloimaan, jotta epäsuhta 1. ja 2. kerroksen väliltä poistuu. Odottelemme innokkaasti, että saamme ikkuna- ja nurkkalistat paikoilleen. Myös talon maalaus on tulevan kesän tehtäviä. Sammalhuoneesta piti tulla valkoinen, mutta nyt ainakin toinen meistä on alkanut epäröidä. Ympäröivät talot ovat harmaita, valkoisia ja sinertäviä. Korttelimme kokonaisilme kirkastuisi jostakin piristävästä ja lämpimästä sävystä. Ja meillehän väriä ei ole koskaan liikaa, vaikka talomaali ei toki saakaan olla liian räikeä. Tulemme iloiseksi värikkäistä puutaloista. Miksi omamme olisi sitten valkoinen?
Yksi keskeinen peruste iloisen ulkovuoren puolesta ovat myös valkoiset pilarit ja listat, jotka eivät varmasti erottuisi kokonaisuudesta, jos kaikki puuosat olisivat valkoisia. Vanha roosa, oranssi ja sinapinkeltainen ovat olleet keskusteluissa mukana, ja edelleen se lämmin valkoinenkin on ollut esillä. Kommentoikaapa! Katto on savitiilenpunainen, aika maanläheinen sävy.
Kahden vesselin huoneessa oli kuvanottohetkellä tyrmistyttävän siistiä!
